Päivä8 | Santa Fe - Gallup

Päivä8 | Santa Fe - Gallup

490km | +16 - +25 | Sataa, puolipaistaa ja puolipaistaa

Tänä aamuna säiden jumalat ovat suihkussa. Kun avaan oven sataa ja kun lähdemme liikkeelle sataa... ja sataa sataa tihuttaa pari ensimmäistä tuntia. Lähdöstä tuli aamulla nopea... minun kohdallani. Pojat olivat muistaneet illalla, että lähtö on seiskalta vaikka piti olla kasilta... mutta no hätä. Vartin yli seitsemän olen valmis.

Los Alamoksen jälkeinen vuoristo ei oikein pääse viileässä tihkusateessa oikeuksiinsa mutta Albaquerquessa säiden jumalat ovat olleet suihkussa tarpeeksi ja sulkevat hanat. Los Lomoksen jälkeisellä vanhan Routen parilla suoralla pääsemme testaamaan mitä koneemme kulkevat.

Esan Gold Wing menee tietty menojaan. HD sarjassa Antin Road King kulkee eniten... menee minusta heittämällä ohi kun vaijerini tiukalla. Electrani ottaa hädin tuskin 100 mailia tunnissa alamäessä. Antin 105... ja siinä se on noiden koneiden maksimi... juuri kahdeksaa kymppiä enempää ei matkanopeutena ole mukava pitää. Mutta Electrani päihitti Seikoni... se ravistaa sen verran paljon, että kelloni nuppi löystyy jatkuvasti ja ajanjuoksu lakkaa... ;)

New Mexico on Los Lomoksesta saakka upeaa Tex Willer maisemaa perille Gallupiin saakka, jonne saavumme taas ennätysajassa. Perillä vartin yli neljä. Raimo aloitti toiseksi viimeisellä pysäkillä hevosharrastus uransa ja osti hevosenkengän... enää puuttuu kolme ja ensimmäinen hevonen. Raimo tuntuu muutenkin olevan kuralla olevan yhdysvaltojen talouden pelastaja. Joka pysäkillä hihaan tarttuu jotakin... ;]

---

Yläkuva; Aamutaivas... säiden jumalat suihkussa.

Toiseksi ylin; Kutostie (vanha Route) länteen.

Keskellä; Kappale New Mexicon upeaa tietä.

Toiseksi alin; Villa de Cuberon huoltsikalla... koitan suosia pikkuhuoltsikoita isojen ketjujen sijaan... ja täältä Raimon hevosenkenkä on kotoisin.

Alakuva; Antti ja Hannu Photo Ständillä kuvaamassa Tex Wiler maisemia.

Päivä7 | Santa Fe

Päivä7 | Santa Fe

82km | +24 - +29 ja aurinkoista

Vapaapäivä... no ei tullut nukuttua pitkään. Seiskalta aamulenkille ja kasilta pyykkitupaan... kaikki pojat ovat jo siellä ja koneet pyörivät kuumina. Laitan omat pyykkini viimeiseen vapaaseen koneeseen. Matkalla on melkein mukava kun saa käyttää pesukonetta... kotona minulla ei ole pesukoneen käyttöoikeuksia... ;)

Pojat lähtevät kulttuurikierrokselle keskustaan... museoihin ja kirkkoihin. Minä haen viereisestä kaupasta aamiais-sushit ja jään purkamaan vajaan viikon sähköposteja. Joskus iltapäivän loppupuolella homma on selvä. Hyppään pyörän päälle ja ajan Sante Fe Ski Centeriin... 20 mailia hauskaa serpentiinä ja takaisin. Pojista ei ole enään iltapäivällä ajamaan. Kulttuurikierros on tehnyt tehtävänsä.

---

Alakuva; Santa Fe kaupungin hiihtokeskuksesta katsottuna.

Toiseksi ylin; Hannu ja Teemu vapaapäivän aamun askareissa.

Toiseksi alin; Kulttuurimatkailija Forsman kirkkokierroksella.

Alakuva; Kulttuurijuoma Sierra Nevada Torpedo.

Päivä6 | Amarillo - Santa Fe

Päivä6 | Amarillo - Santa Fe

521km | +21 - +32 ... ja yes, aurinkoa aurinkoa aurinkoa

Liikeelle vakio aikaan (aamuunisena odotan jo kovasti huomista kun ei tarvii herätä aikaisin :), pihalla vielä lätäköitä. Tunti eilisen saapumisemme jälkeen taivas repesi... sateen jumalat hermostuivat Amarillolle syystä tahi toisesta. Tuulikin oli sen verran haipakka, että Antin pyörän plexi irtosi takatuulesta.

Virallinen puolimatkan kuva ja aamiainen Adrianissa, Route66'n virallisten kilometrien keskipisteessä... ja hyvää kannatti odottaa. Taisi olla paras ameriikassa saamani munakas tai sitten edellisestä munakkaasta on sen verran aikaa, että en enää muistanut miltä ne maistuvat.... ;)

Matka taituu tänäänkin loistavasti ja ilman ongelmia... Teemu pyörä on alkanut vähän öljyä hornimaan, mutta sitäkään ei ongelmaksi voi laskea. Heti kahden Suomen kokoisen Texasin vaihduttua yhden Suomen kokoiseksi New Mexicoksi tulee päivän 'ranchitieosuus' liittymästä 0. Vanha asvaltoitu nelikaistainen muuttuu nopeasti vanhaksi asvaltoimattomaksi yksikaistaiseksi monilla montuilla kunnes muutaman kilometrin jälkeen muuttuu taas asvaltoiduksi kaksi kaistaiseksi. Tankit ovat kuivan puoleisia Taste Of India -hultamon tullessa kohdalle... ja yes, täällä voit katsoa hindinkielisiä uutisia jos satut sitä osaamaan. Kukaan meistä ei osaa hindia. Tankaamme, sanomme namastee ja jatkamme matkaa laajenevaan ja kuivenevaan avaraan maisemaan... sellaiseen kuin länkkäreissä on.

Santa Rosassa stoppi Route66 automuseoon ja kahden stopin loppuveto Santa Fe'n. Tällä matkalla rikkoutuvat kaikki perilletuloennätykseni. Santa Fe'ssä olemme ennen neljää... huoneemmekaan eivät olleet valmiita kun eivät osaneet arvata, että tulen vähintään kahta tuntia normaalia aikaisemmin. Myöhäisin tuloaikani ryhmän kanssa Santa Fe'n on keskiyö... mutta se johtui silloin harrikoista se.

Esa suunnistaa heti Sage Inn'n tultuamme kadun toisella puolella olevaan olutkauppaan... paperit mukana. New Mexicossa visuaalinen havainto asiakkaasta on ilmaa... rollaattorilla ostoksille tuleva 90-vuotias ex-konepyöräkuljettajakin tarvitsee täällä henkilötodistuksen jos tölkin olutta aikoo ostaa... ;)

---

Yläkuva; Aamuaurinko pukee Cadillac Ranchin Cadillaceja.

Toiseksi ylin; World Famous Adrian Cafen monen puumerkin pick-up.

Keskellä; Hiekka muuttunut asvaltiksi... jos Esaa oikein ymmärsin niin Gold Wing ei ole parhaimmillaan kuulalaakerisoralla... ;)

Toiseksi alin; Yksi Route66 -automuseon helmistä.

Alakuva; Pojat päivän ensimmäisellä tauolla... tai sittenkin viimeisellä... ja kun tarkasti muistelee niin Sage Inn hotellimme pihalla odottamassa huoneiden valmistumista.

Päivä5 | Sapulpa - Amarillo

634km | +26 - +40 | Sun, Sun & Sun :)

Päivän juomat;

.1 lasillinen Berocca multivitamiini juomaa

.2 mukia teetä

.3 mukia kahvia (aamiainen)

.1 pullo V8 vihannessekoitusta

.1 iso lasi vettä

.1 jääkahvi

,1 litran pullo vettä (hotellissa aamulla hanasta täytetty (ekovaimoni Ritvan vaikutusta ;)

.1 pullo greippimehua

.1 pieni vesipulloa

.1 olut

... mitähän tuo litroissa tekee? Paljon kuitenkin kuluu nestettä avaran auringon alla... nämä siis hotellille saakka. Iltaruokajuomat ei mukana... ;)

VeeKakkoset pyörähtivät tänäänkin käymään seitsemältä ja päivän pari ensimmäistä tuntia mukavan viileitä. Eikä tuo +40 sekään niin paha... ameriikan kuumuus kuitenkin kuivaa kuumuutta, jonka moninverroin inhimillisempää kuin Aasian kostea kuumuus.

Raimo sai tänään pitkähihaisen t-paidan, mutta ei Raimo kuitenkaan vielä nahkatakista luopunut... 'ei tässä vielä liian kuuma', mies tuumasi iltapäivän kuumimmalla tauolla.

Päivän ajo meni oivasti ellei loistavasti, ei ongelmia koneiden sen enempää kuin konepyöräkuljettajien kanssa ja Texas loisti avaruudellaan. Liekö alle tuhannen hehtaarin tilaa olemassa. Kulttuurikärpäseni sain kaikki Clintonin Route66 museoon, joka paras route -museo koko matkalla. Jukka olisi ehkä tyytynyyt katsomaan sen liikkuvan pyörän päältä mutta venyi kuitenkin sisälle... ;) ... museokävijäainesta!

Loppumetreillä tuli pieni extrakierros Amarillon keskustaan kun tulimme sisään lentokentän takaa tulevaa reittiä... mutta tulipa keskusta bongattua samalla. Ja päivän päättärimme Big Texan Ranch, jossa kahden kilon pihvi ilmaiseksi jos sen popsii lisukkeineen tunnissa. Kohta selviää onko ryhmässä kanden kilon pihvin konepyöräkuljettajia. Eikun syömään pihviä, pihviä tai pihviä.

---

Yläkuva; Route 66 west

Toiseksi ylin; Ameriikan hymyä... jykevä veekasi pick-up on täällä yleisempi kuin Toyota Corolla suomessa... keski-lännen punaniskoilla saattaakin mennä vielä jokunen vuosi ennen kuin alla on rivinelonen... Obamalla riittää hommia.

Keskellä; Kulttuurikärpänen Forsman Route66 -museon edustalla... ja yes, museokierroksen tehneenä.... :)

Toiseksi alin; Esa vinossa vai vesitorni vinossa vai molemmat vinossa vai ei kumpikaan vinossa?

Alakuva; Antti, Hannu ja Raimo Texasissa uimassa

+kuva; kenen mahassa museotarra? Oikein veikanneiden kesken arvotaan Route66 -paita kun matka päättynyt... veikkaukset osoitteeseen peter@peterpanbike.fi ... otsikkoon tunnus MAHA... :) ... päivän kaksi lähtökuvaa voipi käyttää apuna.

Päivä4 | Lebanon - Sapulpa

Päivä4 | Lebanon - Sapulpa

456km | +24 - +35 | ei pilviä taivaalla tänäänkään... :]

'Go West' tapasi ensimmäisellä PeterPanBiken Route66 -matkalla ollut Kalevi Linko sanoa joka aamua. Tänään tarkistimme öljyt viittä vaille seitsemän ja seitsemältä lähdimme west nauttimaan aamun viileydestä... ja päivän ensimmäisen ajotunnin sitä riitti. Kahdaksalta pysähdyimme Missourin Springfieldiin aamiaisella ja sen jälkeen lämmöt olivat loppupäivän kohdallaan... :)

Raimo ajaa urhoollisesti vuorellisella nahkatakilla päivästä toiseen koska miesten kokoa olevaa pitkähihaista t-paitaa ei ole löytynyt... ja Raimo on luonnostaan sen verran cool, että taitaa viilentää itse itseään. Esalla kuluu limua ja mehua reilusti enemmän kuin muilla kun Esan Gold Wingissa on VW kuplan konepellin kokoinen plexi, jonka takana ilma virtaa likimain yhtä paljon kuin umpikuplassa flekti ja ikkunat kiinni.

Missouri vaihtuu aamupäivällä Kansasiksi, jossa pakolliseksi pysähtymiksi on muodostumassa Melba Motormouthin (Melba Moottoriturvan) museohuoltamo / ravintola / matkamuistomyymälä -yhdistelmä. Melba kuulu ihmisiin, jotka myisivät eskimoille jääkaappeja ja beduiineille hiekkaa tarpeen vaatiessa. Galenassa on silti vielä työsarkaa. Kaupunki on yksi niistä monista Routen varrella olevista kaupungeista, joita hallitsee tunnelma 'maailman loppu meni eilen, mutta so what' ... belitzeläiset viihtyisivät Galenassa?

Päivän kulttuurikohde on vanhin käytössä oleva pätkä Route. Yhden kaistan levyistä osittain hiekan päällystämää tietä ei ole enää kuin viitisen kilometriä, mutta antaa hyvän kuvan millainen Route66 oli alkumetreillä kun se oli saanut ensimmäisen päällysteen.

Koneet sammuvat tänään Sapulpan Super8'n pihaan hyvässä ajassa... ja mikäs pojilla mielessä? ... uima-allas ja kylmä Budwaiser tietty... :)

---

Yläkuva; Marple Cafe. Aamiaispaikkamme Springfieldissä... tämä oli kuin Enfield... ei turhia muutoksi 50 vuoteen... aitoa asiaa.

Toiseksi ylin; Konepyöräkuljettaja P HD'n lisävalon muotoilemana.

Keskellä; Antti ja Antin uusi onnellinen R66 hattu.

Toiseksi alin; Erillainen nuoremme Esa ja Esan hulppea Gold Wing. Matkan jälkeen pyörä lähtee kontissa Suomeen.

Alakuva; Raimo kaartamassa vanhilla käytössä olevalla Route66'n pätkällä.

Päivä3 | Sprigfield - Lebanon

Päivä3 | Springfield - Lebanon

496km | +26 - +29 | Aamu-, päivä ja ilta-aurinkoista

Jos sään puolesta on olemassa täydellinen ajopäivä, niin tänään oli sellainen. Ei kuuma ei kylmä... tasaisen sopivaa ja tiet Illinoisin jälkeen mukavaa mutkaa ja kumpua vehreissä maisemissa. Olisi sitä paljon kurjemmankin ammatin voinnut keksiä itselleen.

Koneet hörähtävät aamulla kello kahdeksan käyntiin. Puoli kahdeltatoista parkkeeraamme Mississippin rannalle, päivän kulttuurikohteemme, Eero Saarisen Gateway Archin viereen. Sitä ennen oli pieni kävelyretki Chain Rock Bridgelle, joka vanhaa Routea ja nyt ainoastaan jalankulkijoiden ja fillaristien käytössä. Osavaltio vaihtuu keskellä siltää Mississippin päällä.

Vaikka minulla on periaatteena että en maksa aurinkolaisesta 15 dollaria enempää, niin se periaate täytyy muuttaa muotoon, en maksa aurinkolaseista 15 dollaria enempää enkä osta enää yhtään muovisankaisia aurinkolaseja. Eilen aamulla EagleRidersilta ostamani 14,99 lasit eivät kestäneet päivää pidempää. Lämpö laajentaa linssejä sankoja enemmän ja sankat linssien ympärillä sanovat poks.

Iltapäivä etenee rennosti Missourin maisemissa... juoma tauko siellä, toinen täällä ja yksi Jesse Jamesin museolla. Lebanon ja sen legendaarinen Munger Moss Motelli on kohdalla kuudelta. Pari tuntia aikaa uima-altailla ja nauttia amerikkalaisia virvokkeita... Esa nauttii Coronaa, me muut Budwaiseria... kaikki uima-altaasta. Niin se on, elämän tarkoitus on ajaa moottoripyörällä... ;)

Yläkuva; Jukka sanelee, Teemu kirjoittaa viestiä. Kaveri toisen pelastaa. Jukalla ei ole toimivaa puhelinta. Teemulla ei rahaa... :]

Toiseksi ylin; Jukka ja Hannu toista kilometriä pitkän Chain Rock Bridgen tax free alueella.

Keskellä; Hannu, Raimo ja Teemu Gateway Archin alla. Ylös olisi ollut kahden tunnin jono. Jätimme seuraavaan kertaan.

Toiseksi alin; Jesse Jameksen kotikulmilla. Jesse ei ollut paikalle mutta Jessen museo oli.

Alakuva; Hannu ja Antti Munger Mossin uima-altaassa.

Päivä2 | Chicago - Springfield

Päivä2 | Chicago - Springfield

387km | +29 - +35 | aurinkoista aamusta iltaan... :)

Aamu herätys ei tuota vaikeuksia aikaeron vuoksi... kaikki hereillä viimeistään kuudelta. Teemun visa sen sijaan ei ole hereillä. Sitä ei löydy mistään, ei itseasiassa löytynyt enää illalla. Todennäköisin katoamispaikka British Airwaysin lentokone. Kortti kiini ja menoksi. Teemu Jukan armoilla... :) ... käteistä Teemun lompakossa 20€.

EagleRidersin ovenrivassa olemme puoli yhdeksältä... yhdeksältä alkaa tapahtua ja kolme varttia myöhemmin olemme liikkeellä. Nokat kohti Chicagon keskustaa ja Routen alkupisteeseen Michigan järven rannalle. Järven rannalla lähtökuvat ja kohti Santa Monicaa. Yhdellä reilun parinkymmenen kilometrin eksymisellä trippeihin kertyy 240,8 mailia, 387km.

Päivä on hothothot... puolipilvistä kestää taksimatkan vuokraamolle ja siinä se. Konepyörät pelaavat kuten niiden kuuluu pelata. Ainoastaan Raimon tyhjäkäynti välillä hakusessa. Oman Electrani sarvissa viosi vatkata kanamunan sen seisoessa tyhjäkäynnillä liikennevaloissa... :) ... mutta vatkaus on harrikassa ominaisuus, ei vika.

Päivän kulttuurikohteemme, Abraham Lincolnin kotitalo tulee katsottua vaikka pojat vähän sitä mieltä, että eikö sitä voisi vilkaista ohi ajettaessa. Suostuvat kuitenkin jalkautumaan viideksi minuutiksi... :) ... Lincolnin kotitalolta on enää reilu viisi minuuttia päivän päättärillemme Route66 -hotellille. Tällä kertaa eivät olleet antaneet huoneitamme pois. Luettava positiiviseksi asiaksi. Nyt uima-altaan kautta syomään.

Yläkuva; Trike vuokraamon pihalla... miten se menikään... ensin on moottoripyörä, sitten harrikka, sitten traikki, sitten rollaattori ja lopuksi rullatuoli... ;)

Toiseksi ylin; pojat tarkkana kun Joe selvittää HD'n öljynsyönnin saloja.

Keskellä. Virallinen lähtökuva. Ainoastaan Antti arveli että näyttää ilman kypärää paremmalta. Konepyöräkuljettajat vasemmalta alkaen; Esa Huttunen, Raimo Saarinen, Hannu Leppäkorpi, Teemu Fagerlund, Antti Raitanen ja Jukka Forsman.

Toiseksi alin; yksi keino houkutella asiakkaita pysähtymään ravintolan kohdalla... ja mehän pysähdyimme.

Alakuva; käy se ikkunanpesu näinkin... ;)