Päivä15 | Los Angeles

Päivä15 | Los Angeles

25km | +21 - + 23 ... ja ei pilven hattaraa.

Ei sitten seiskalta tänään liikkeelle... puoli ysiltä kuitenkin. Puolta tuntia myöhemmin olemme Eagle Riders pääkonttorin pihassa... takana 5790km ja kaikki hyvin. Kilometrejä kertyi toiseksi eniten kaikista PeterPanBiken Route66 matkoista. Ainoastaan ensimmäinen matka meni vähän edelle... mutta varsin sopivasti kuitenkin. Ja Raimon hollantilainen toppanahkatakki jää historian kirjoihin ainoana toppanahkatakkina joka matkustanut kuskin päällä koko matkan. Marraskuussa Raimo lähtee ajamaan PeterpanBiken ensimmäistä Laos matkaan. Jään jännityksellä odottamaan on hollantilainen toppanahkatakki matkassa mukana. Kiitos Antti, Esa, Hannu, Jukka, Raimo ja Teemu. Hieno reissu. Blogisti vaikenee tämän matkan osalta tähän... ;)

T. Konepyöräkuljettaja P ;)

Päivä14 | Barstow - Venice Beach

Päivä14 | Barstow - Venice Beach

280km | +23 - +28 | Ei pilven hattaraa... ;)

Viimeisenä ajopäivänä ei lipsuttu kello seiska -linjasta... eli koneet tutisivat seiskalta ja nokat kohti Viktorvilleä missä olemme aamiasella tuntia myöhemmin. Aamiainen nautitaan rekkakuskien Hurricanessa tiskillä periamerikkalaiseen tapaan.

Victorvillestä alas Tyynen Valtameren pinnan tuntumaan ja liikennevalosulkeiset voivat alkaa... ;) ... ja valoja riittä viimeiset 100km enemmän kuin kaikkina edellisinä päivinä yhteensä. Saamme erinomaista liikkennevalokokemusta... ja varsinkin Los Angelesin seudulla on osaa koskaan lakata ihmettelemästä, miten paikalliset jaksavat jonottaa autoissaan tunnista toiseen päivästä toiseen. Vaihtoehtoja liikkumiseen ei juuri ole alkeellista bussisysteemiä lukuunottamatta... hulluja nuo amerikkalaiset sanon minä ja me suomalaiset olemme tulossa hyvää vauhtia perässä rakentamalla omiin autoihin perustuvia ideaparkkeja... hulluja me ihmiset... siinä ei tosin mitään uutta... ;)

Teemme iltapäivän alussa pikaisen pysähdyksen Hollywoodissa. Bongaamme; Teräsmiehen, Chaplinin, Väiski Vemmelsäären, Herra Simsonin, Marilynin, Elviksen ja Kiinaleisen teatterin. Siinä sitä. Pizza slaissit huikopalaksi ja viimeiselle pätkälle Santa Monicaan. Santa Monica Pierille ajamme tuntia myöhemmin. Laiturille vievan tien päässä kyltti, jonka mukaan laiturin parkkipaikka täynnä. Parkkipaikan hoitaja toivottaa meidät kuitenkin iloisesti tervetulleiksi... kuusi pyörää kahteen ruutuun ja päättärikuohuvalle. Viidelle Coronalle ja yhdelle Coca-Colalle. Sen lisäksi, että Raimo on amerikan kansantalouden tukipylväs, Raimo on myös Coca-Cola Companyn tukijalka nautimalla yhtiön juomaa pari litraa päivässä... ;) ... ja se hollantilainen toppanahkatakki pysyi päällä hotellille saakka... :]

Yläkuva; Aamiaisella rekkakuskien suosimassa paikassa mallia perus... kaikki kolestroolit olleet kohdallaan vuodesta 1947... ;)

Toiseksi ylin; San Berdinandon hauska WigWam -hotelli... jota olisi hauska käyttää, mutta kun ei osu oikein mitenkään päin sopivasti kohdalle yöpymisajankohdan osuessa kohdalle.

Keskellä; Meryl Sreepin kädet ja jalat Holywoodin kiinalaisen teatterin edustalla.

Toiseksi alin; Bart Simpson potkulautailemassa Hollywood Boulevardilla.

Alakuva; Perillä... ja ennätys ajassa myös Santa Monica Pier'llä... mitenkähän pojat huomenna? Tulee puolentoista tunnin odotus vuokraamon pihalla jos lähdetään palauttamaan pyöriä kello seitsemän... ;)

Päivä13 | Las Vegas - Barstow

Päivä13 | Las Vegas - Barstow

531km | +28 - +44 ... ja muutama pilven hattara... ;)

Kyllä Raimo sitten teki sen... ajoi hollantilaisessa toppanahkatakissa Death Valleyn läpi lämpötilän kokotessa 44 plus asteeseen ... ;) ... eikä rökäle tullut edes hotellilla uimaan... 'ei tässä niin kuuma, että uida tarvisi' ... me toppanahkatakittomat olimme kyllä sitä mieltä, että uima-allas on parhaimmillaan iltapäivän lopputunteina kun on ajanut ensin Death Valleyn läpi.

Esa sanoi meille heipatsut heti aamusta ja suunnisti kohti Salt Lake Cityä... juu, ei suuttunut meille, oli alun perinkinkin irtautumassa Vegasista kun loppupää Esalle kovasti tuttua ennestään. Esa lähti kurvaamaan 'pohjoisen' kautta Floridaan, josta määrä laivata Gold Wing Suomeen... ehdotimme kyllä aamulla Esalle, että kannattaa myydä pois kun kromit jo rapisevat, renkaat ovat epäkeskot eikä pleksiäkään voi pestä kun se naarmuuntuu... ;)

Aamu tuntui jopa viileältä Beattyyn saakka josta alas hottolaaksoon. Audin testiryhmä näkyin myös olevan liikkeellä. Lisäksi tuli vastaan pari naamioitua autoa kuumuutta testaamassa. Talveksi ne menevät sitten Muonioon... ;) ... Antti ajoi ilman sukkia ja molemmat ranteet paloivat. Kuuminta hottolaaksossa näytti olevan tien vieressä läähättävällä shakaalilla. Olisi pitänyt pysähtymään antamaan sille vettä.

Teemun veekakkonen ei tykkää hotosta... yskii, puhkii ja öhkii... eikä ole oktaanin puutetta vaikka siltä näyttikin toissapäivänä... mutta kulkee. Säädöt ei vain vissiin kohdallaan... mutta kelläpä ne täydellisesti kohdallaan olisivat.

---

Yläkuva; Veljekset kuin ilvekset huikopalalla Death Valleyn keitaalla.

Toiseksi ylin; Höyrytraktori vuosimallia 1894... ollut kaivostyökaluna.

Keskellä; Pohjois-Amerikan pohjalla.

Toiseksi alin; Päivän viileimpiä kohtia... ;)

Alakuva; Perillä Barstow'ssa

Päivä12 Las Vegas

Päivä12 Las Vegas

205km | +30 - +41 | Ei pilven hattaraa ;)

Vapaapäivä. Las Vegas Ski Rerort ei tule ensimmäisenä mieleen Las Vegasista puhuttaessa. Sellainen on kuitenkin olemassa... ja ihan luonnon tekele... ei ilmastoitu osa casinoa... ;) ... kävin loppuiltapäivästä pyörähtämässä sähköpostisulkeisten jälkeen... matkaa Vegasista tulee 45mailia ja maisema on kuin eri planeetalta. Vehreää havumetsää joka kohoaa yli kolmen kilometrin korkeuteen. Pari lumilänttiäkin näkyi vielä olevan jäljellä.

Aamun avaus oli kuitenkin Las Vegasin Eagle Ridersin toimipisteeseen. Haimme Jukan ja Esan kanssa Jukalle uuden pleksin. Entinen vääntyi käytännössä käyttökelvottomaksi eilisessä mutaluisussa. Kaaduimme molemmat miltei kävelyvauhdista... ainoa tapa oikaista olisi ollut antaa lisää kaasua, mutta ei sielu sietänyt kun liukas jyrkähkö alamäki ja jatkui yhtä liukkaana pari sataa metriä. Itseasiassa koitin päästä pitävämpään reunaan, mutta en ehtinyt... eikä Jukka. Meidän tarttee Jukan kanssa varmaan opetella ajamaan moottiripyörillä isoina... ;) ... ja niin tai näin niin uusi pleksi tuli parissa minuutissa ja aamulla retki jatkuu retken kuumimpaan kohtaan, Death Valleyhyn... ainoastaan +44 astetta lupaa säätieto huomikseki sinne.

Yläkuva; Las Vegas hiihtokeskuksen porteilla 45 mailia Stripistä.

Toiseksi ylin; Osa hiihtokeskuksen rinteistä. Valkoinen pläntti keskellä on viimeinen menneen talven lumi.

Keskellä; Cactus kavereineen 95 tien varressa.

Toiseksi alin; Raimo hankkimassa matkarahoja... tai menettämässä niitä... ;)

Alakuva; Golden Nugget hotellimme katetun Fremont Streetin varressa vanhassa Vegasissa.

Päivä11 | Grand Canyon - Las Vegas

Päivä11 | Grand Canyon - Las Vegas

460km | +18 - +43 | Ei pilven hattaraa... ;)

Tänään oli hot hot ja hot. Aamulla pieni palelun poikanen ylhäällä Jakob Lakessa... mutta sitä ei kestänyt montakaan mailia. Iltapäivällä olimme jo Death Valleyn läpötiloissa ja koneet alkoivat huutamaan suurempaa oktaania. Saivat sitä ja rauhoittuivat.

Aamiaiselle ajamme alas Kanabiin... Hyrylää pienempi kylä, jossa useimmat rakennukset ovat hotelleja mm. siksi että Kanab sijaitsee punavuori alueella ja on kuvattu länkkäri jos toinenkin.

Hetikohta Kanabin jälkeen tulee Pink Coral Dunes... vaaleanpunaiset hiekkadyynit. Olen huomanut pienen kyltin pariin kertaan kun olemme tätä reittiä ajaneet. En kuitenkaan koskaan poikennut siellä. Nyt poikkeamme ja perillä on kappale Saharaa Ameriikassa. Kukaan ei kuitenkaan halua lähteä dyynivaellukselle syystä tahi toisesta ... ;)

Punaisilta dyyneiltä Zionin kanjoniin, joka yksi Pohjois-Amerikan upeimmista kanjoneista... ja konepyöräkuljetajien kannnalta sen tekee hauskaksi se tosiasia, että sen pohjaa pitkin pääsee ajamaan... 25 kilometriä punaisia hiekkakiviseiniä molemmin puolin, jotka kohoavat parhaimmillaan 800 metriä ylemmäksi.

Päivän lämpötilat alkavat olla huipussaan kurvatessamme Interstate15 tielle 169 kohti Hoover Damin. Yksikään ryhmistäni ei ole koskaan ollut vakuuttunut, että kannattaako Hooverilla käydä, mutta kaikki ovat tahtoneet käydä. Betoninen pato ei vain tahdo iskeä upeiden luonnon muovaamien nähtävyyksien jälkeen.

Raimon hollantilainen toppanahkatakki ei lähtenyt päältä päivän kuumimmassakaan kohdassa. Hooverilla Raimo vain tuumasi 'että ei tässä vielä kuuma, vähän hiki vaan meinaa tulla'... päähiki kypärässä siis... ;) ...

Hooverilla käy mielessä että uskallanko ajattaa pojat Stripin läpi, mutta Vegasiin päästyämme päivän kuumin polte on haihtunut ja Strippi (Las Vegas Boulevard) vetää hyvin. Majoitumme tällä kertaa vanhaan keskustaan ja siellä Golden Nuggetiin joka myös minulle uusi tuttavuus, mutta osoittautuu oivaksi valinnaksi. Ja mitä useammin Las Vegasissa käyn, sitä vakuuttuneemmaksi alan tulla, että vanha keskusta on mukavin paikka majoittautua. Katettu Fremont Street kulkee hotellin sivu ja vanha keskusta on kävellen hallittavissa.

Yläkuva; Pink Coral Dunes... kappale Saharaa Utahissa.

Toiseksi ylin; Zion Canyonin pohjalla... Teemu kuvassa ensimmäisenä.

Keskellä; Zion Forthin pankki ja tyrmä.

Toiseksi alin; Ennätys tämäkin. Kaksi kaatumista samaan kuvaan... oma pyöräni etualalla ja Jukan taustalla. Tietyö... asvaltti oli kuorittu pois ja savisen hiekkapinnan päälle ruiskutettu vettä... ja hyvin luisti... ;) ...

Alakuva; Las Vegasin Stripillä... Harley Davidson Cafe.

Päivä10 | Grand Canyon

Päivä10 | Grand Canyon

238km | +22 - +28 | Grand Sol

Rauhallinen aamiainen ja matkaan ysiltä. Taivas on sininen ja tie lähes autio. Ensimmäinen stoppi Cape Imperialilla, toinen Cape Royalilla ja parilla välistopilla pohjoispuolen visitorsenteriin ja sen maisemapaikoille. Cape Imperial on itseasiassa korkein näköalapaikka 466 kilometriä pitkään tai leveään Grand Canyoniin. Imperial on 8804 jalkaa ja 2683 metriä merenpinnan yläpuolella. Moniputkainen hauska tie näköalapaikalta toiselle saa kaipaamaan omaa pyörää Electran astinlautojen kipinöidessä mutkissa. En tiedä kuvittelenko, mutta nyt allani oleva -08 Electra tuntuu toukokuussa ajaamaani -09 mallia letkummalta... runkoa vahvistettu?

HD'n vuosimalleista riippumatta Canyoni jaksaa säväyttää aina uudestaan. Huikopalatauon jälkeen löytyy kolme konepyöräkuljetajaa itseni lisäksi muutaman kilometrin patikkaretkelle; Raimo, Jukka ja Antti lähtevät vaellukselle, jonka aikana joudumme toteamaan että polkupyöräily on vaarallista. Reittimme loppupäässä retkipyöräilijä sujauttaa ohitsemme ja makaa seuraavan mäen alla verissä päin. Otsa verivekillä, aivotärähdys ja ylimpiä kylkiluita poikki.

Kanjonin reunalla löytyy puhelimeen heikko singnaali. Jään naputtamaan muutaman tekstiviestin, otan pulla kahvit ja ajan viimeisten perään Jakob Lakee, joka 45 mailia kanjonin reunasta ilman minkäänlaista singnaalia puhelimeen tai nettiin. Eikun tossut jälkaan ja lenkille... pistää puuskuttamaan loppuiltapäivän lämpö ja korkeus.

---

Yläkuva; Hannu kaartamassa Cape Royaliin johtavalla tiellä.

Toiseksi ylin; Antti, Jukka, Esa, Hannu ja Raimo Angel Windown päällä.

Keskellä; Grand Canyonia

Toiseksi alin; Vaellusryhmäni tauolla... ja niin kuuma ei Raimon mielestä ollut, että toppanahkatakista olisi luovuttu kesken vaelluksen

Alakuva; Metsää palaa joka vuosi Grand Canyonin luonnonpuistossa. Tämä palo toissakesäinen Jakob Laken päässä.

Päivä9 | Gallup - Grand Canyon

Päivä9 | Gallup - Grand Canyon

870km | +19 - +34 | Aurinkoinen on taivas... ;)

Tarvii varmaan lisätä matkakirjeen kohtaan matkanjohtaja, että 'muista herättää matkanjohtaja'... katson kelloa 0751. Lähtö on sovittu kello kahdeksaksi. Vartin yli koneeni käy. Olin vain yksinkertaisesti unohtanut laittaa iphonen herättämään... rodeon tytöt saivat pään sekaisin? ... ;)

Yes, olin illalla rodeossa Esan ja Raimon kanssa. Oli hauska nähdä livenä vaikka paikan päällä tunsimme itsemme alastomiksi ilman stetsonia ja ruutupaitaa... edes farkkuja ja buuttseja ei ollut jalassa, vaan shortsit ja varvasvälisandaalit. Mutta itse rodeo oli ameriikkaa aidoimmillaan. Kannattaa käydän ainakin kerran elämässä jos osuu kohdalle.

Matka taittuu rivakasti kuten edellisinäkin päivinä... ja kun pieni nopeatempoinen ryhmä päätämme Esan ehdotuksesta käydä Monument Valleyssä. Monument Valley oli ehdottomasti käymisen arvoinen vaikka päivästä tuli kilometreissä kaikkien Route66 -matkojemme ennätys... 870km! ... aikaa ei kuitenkaan mennyt kuin vähän reilu 11 tuntia. . Marssitahti koko päivän 70-80 ml/h (112-128km/h) harvalukuisia taajamia lukuunottamatta. Ja jos Galluppia ei lasketa, niin koko matkalla yhdet liikennevalot Pagessa... niistäkin pääsimme vihreillä läpi... ;)

Itse Monument Valley on Arizonan ja Utahin rajalla Utahin puolella... yhdellä adjektiivillä kuvattuna monumentaalinen. Upeita pöytävuoria ja erilaisia 'pylväitä' laajan laakson täydeltä. Vähän jäi kaivelemaan, että emme tehdeet Monument Valleyssä 17 mailin hiekkatieretkeä... fakta silti on, että jos olisimme tehneet, niin ilman päivällistä olisimme Jakob Lakessa jääneet. Grand Canyon hotellissamma Jakob Lakessa ravintola sulkee ovensa kello 2100... viimeinen tilaus 2000... eikä yhtään pitsataksia sadan kilometrin säteellä ;) ... perillä olimme 1925.

Ja yeps, Raimo ei tietty luopunut toppanahkatakistaan hetkeksikään... eihän lämpötilä ylittänyt edes 35 astetta.

---

Yläkuva; Gallup Rodeo edellisenä iltana... täättä valkoinen stetson on inn... ;)

Toiseksi ylin; Arizonan rajalla. Osavaltio noin samankokoinen kuin Suomi ja New Mexico... väkeä noin 6 miljoonaa.

Keskellä; Bensapoika Fagerlund tankaa ja Konepyöräkuljettaja Saarinen paistattaa päivää.

Toiseksi alin; Kulttuurimatkailija Forsman Monunment Valleytä kuvaamassa.

Alakuva; Minä ja pojat Monument Valleyn Visitor Centerin pihalla... itse Visitor Center oli tänään kiinni kuten kaikki muutkin vastaavat näyttivät itsenäisyyspäivänä kiinni olevan.

Päivä8 | Santa Fe - Gallup

Päivä8 | Santa Fe - Gallup

490km | +16 - +25 | Sataa, puolipaistaa ja puolipaistaa

Tänä aamuna säiden jumalat ovat suihkussa. Kun avaan oven sataa ja kun lähdemme liikkeelle sataa... ja sataa sataa tihuttaa pari ensimmäistä tuntia. Lähdöstä tuli aamulla nopea... minun kohdallani. Pojat olivat muistaneet illalla, että lähtö on seiskalta vaikka piti olla kasilta... mutta no hätä. Vartin yli seitsemän olen valmis.

Los Alamoksen jälkeinen vuoristo ei oikein pääse viileässä tihkusateessa oikeuksiinsa mutta Albaquerquessa säiden jumalat ovat olleet suihkussa tarpeeksi ja sulkevat hanat. Los Lomoksen jälkeisellä vanhan Routen parilla suoralla pääsemme testaamaan mitä koneemme kulkevat.

Esan Gold Wing menee tietty menojaan. HD sarjassa Antin Road King kulkee eniten... menee minusta heittämällä ohi kun vaijerini tiukalla. Electrani ottaa hädin tuskin 100 mailia tunnissa alamäessä. Antin 105... ja siinä se on noiden koneiden maksimi... juuri kahdeksaa kymppiä enempää ei matkanopeutena ole mukava pitää. Mutta Electrani päihitti Seikoni... se ravistaa sen verran paljon, että kelloni nuppi löystyy jatkuvasti ja ajanjuoksu lakkaa... ;)

New Mexico on Los Lomoksesta saakka upeaa Tex Willer maisemaa perille Gallupiin saakka, jonne saavumme taas ennätysajassa. Perillä vartin yli neljä. Raimo aloitti toiseksi viimeisellä pysäkillä hevosharrastus uransa ja osti hevosenkengän... enää puuttuu kolme ja ensimmäinen hevonen. Raimo tuntuu muutenkin olevan kuralla olevan yhdysvaltojen talouden pelastaja. Joka pysäkillä hihaan tarttuu jotakin... ;]

---

Yläkuva; Aamutaivas... säiden jumalat suihkussa.

Toiseksi ylin; Kutostie (vanha Route) länteen.

Keskellä; Kappale New Mexicon upeaa tietä.

Toiseksi alin; Villa de Cuberon huoltsikalla... koitan suosia pikkuhuoltsikoita isojen ketjujen sijaan... ja täältä Raimon hevosenkenkä on kotoisin.

Alakuva; Antti ja Hannu Photo Ständillä kuvaamassa Tex Wiler maisemia.

Päivä7 | Santa Fe

Päivä7 | Santa Fe

82km | +24 - +29 ja aurinkoista

Vapaapäivä... no ei tullut nukuttua pitkään. Seiskalta aamulenkille ja kasilta pyykkitupaan... kaikki pojat ovat jo siellä ja koneet pyörivät kuumina. Laitan omat pyykkini viimeiseen vapaaseen koneeseen. Matkalla on melkein mukava kun saa käyttää pesukonetta... kotona minulla ei ole pesukoneen käyttöoikeuksia... ;)

Pojat lähtevät kulttuurikierrokselle keskustaan... museoihin ja kirkkoihin. Minä haen viereisestä kaupasta aamiais-sushit ja jään purkamaan vajaan viikon sähköposteja. Joskus iltapäivän loppupuolella homma on selvä. Hyppään pyörän päälle ja ajan Sante Fe Ski Centeriin... 20 mailia hauskaa serpentiinä ja takaisin. Pojista ei ole enään iltapäivällä ajamaan. Kulttuurikierros on tehnyt tehtävänsä.

---

Alakuva; Santa Fe kaupungin hiihtokeskuksesta katsottuna.

Toiseksi ylin; Hannu ja Teemu vapaapäivän aamun askareissa.

Toiseksi alin; Kulttuurimatkailija Forsman kirkkokierroksella.

Alakuva; Kulttuurijuoma Sierra Nevada Torpedo.

Päivä6 | Amarillo - Santa Fe

Päivä6 | Amarillo - Santa Fe

521km | +21 - +32 ... ja yes, aurinkoa aurinkoa aurinkoa

Liikeelle vakio aikaan (aamuunisena odotan jo kovasti huomista kun ei tarvii herätä aikaisin :), pihalla vielä lätäköitä. Tunti eilisen saapumisemme jälkeen taivas repesi... sateen jumalat hermostuivat Amarillolle syystä tahi toisesta. Tuulikin oli sen verran haipakka, että Antin pyörän plexi irtosi takatuulesta.

Virallinen puolimatkan kuva ja aamiainen Adrianissa, Route66'n virallisten kilometrien keskipisteessä... ja hyvää kannatti odottaa. Taisi olla paras ameriikassa saamani munakas tai sitten edellisestä munakkaasta on sen verran aikaa, että en enää muistanut miltä ne maistuvat.... ;)

Matka taituu tänäänkin loistavasti ja ilman ongelmia... Teemu pyörä on alkanut vähän öljyä hornimaan, mutta sitäkään ei ongelmaksi voi laskea. Heti kahden Suomen kokoisen Texasin vaihduttua yhden Suomen kokoiseksi New Mexicoksi tulee päivän 'ranchitieosuus' liittymästä 0. Vanha asvaltoitu nelikaistainen muuttuu nopeasti vanhaksi asvaltoimattomaksi yksikaistaiseksi monilla montuilla kunnes muutaman kilometrin jälkeen muuttuu taas asvaltoiduksi kaksi kaistaiseksi. Tankit ovat kuivan puoleisia Taste Of India -hultamon tullessa kohdalle... ja yes, täällä voit katsoa hindinkielisiä uutisia jos satut sitä osaamaan. Kukaan meistä ei osaa hindia. Tankaamme, sanomme namastee ja jatkamme matkaa laajenevaan ja kuivenevaan avaraan maisemaan... sellaiseen kuin länkkäreissä on.

Santa Rosassa stoppi Route66 automuseoon ja kahden stopin loppuveto Santa Fe'n. Tällä matkalla rikkoutuvat kaikki perilletuloennätykseni. Santa Fe'ssä olemme ennen neljää... huoneemmekaan eivät olleet valmiita kun eivät osaneet arvata, että tulen vähintään kahta tuntia normaalia aikaisemmin. Myöhäisin tuloaikani ryhmän kanssa Santa Fe'n on keskiyö... mutta se johtui silloin harrikoista se.

Esa suunnistaa heti Sage Inn'n tultuamme kadun toisella puolella olevaan olutkauppaan... paperit mukana. New Mexicossa visuaalinen havainto asiakkaasta on ilmaa... rollaattorilla ostoksille tuleva 90-vuotias ex-konepyöräkuljettajakin tarvitsee täällä henkilötodistuksen jos tölkin olutta aikoo ostaa... ;)

---

Yläkuva; Aamuaurinko pukee Cadillac Ranchin Cadillaceja.

Toiseksi ylin; World Famous Adrian Cafen monen puumerkin pick-up.

Keskellä; Hiekka muuttunut asvaltiksi... jos Esaa oikein ymmärsin niin Gold Wing ei ole parhaimmillaan kuulalaakerisoralla... ;)

Toiseksi alin; Yksi Route66 -automuseon helmistä.

Alakuva; Pojat päivän ensimmäisellä tauolla... tai sittenkin viimeisellä... ja kun tarkasti muistelee niin Sage Inn hotellimme pihalla odottamassa huoneiden valmistumista.

Päivä5 | Sapulpa - Amarillo

634km | +26 - +40 | Sun, Sun & Sun :)

Päivän juomat;

.1 lasillinen Berocca multivitamiini juomaa

.2 mukia teetä

.3 mukia kahvia (aamiainen)

.1 pullo V8 vihannessekoitusta

.1 iso lasi vettä

.1 jääkahvi

,1 litran pullo vettä (hotellissa aamulla hanasta täytetty (ekovaimoni Ritvan vaikutusta ;)

.1 pullo greippimehua

.1 pieni vesipulloa

.1 olut

... mitähän tuo litroissa tekee? Paljon kuitenkin kuluu nestettä avaran auringon alla... nämä siis hotellille saakka. Iltaruokajuomat ei mukana... ;)

VeeKakkoset pyörähtivät tänäänkin käymään seitsemältä ja päivän pari ensimmäistä tuntia mukavan viileitä. Eikä tuo +40 sekään niin paha... ameriikan kuumuus kuitenkin kuivaa kuumuutta, jonka moninverroin inhimillisempää kuin Aasian kostea kuumuus.

Raimo sai tänään pitkähihaisen t-paidan, mutta ei Raimo kuitenkaan vielä nahkatakista luopunut... 'ei tässä vielä liian kuuma', mies tuumasi iltapäivän kuumimmalla tauolla.

Päivän ajo meni oivasti ellei loistavasti, ei ongelmia koneiden sen enempää kuin konepyöräkuljettajien kanssa ja Texas loisti avaruudellaan. Liekö alle tuhannen hehtaarin tilaa olemassa. Kulttuurikärpäseni sain kaikki Clintonin Route66 museoon, joka paras route -museo koko matkalla. Jukka olisi ehkä tyytynyyt katsomaan sen liikkuvan pyörän päältä mutta venyi kuitenkin sisälle... ;) ... museokävijäainesta!

Loppumetreillä tuli pieni extrakierros Amarillon keskustaan kun tulimme sisään lentokentän takaa tulevaa reittiä... mutta tulipa keskusta bongattua samalla. Ja päivän päättärimme Big Texan Ranch, jossa kahden kilon pihvi ilmaiseksi jos sen popsii lisukkeineen tunnissa. Kohta selviää onko ryhmässä kanden kilon pihvin konepyöräkuljettajia. Eikun syömään pihviä, pihviä tai pihviä.

---

Yläkuva; Route 66 west

Toiseksi ylin; Ameriikan hymyä... jykevä veekasi pick-up on täällä yleisempi kuin Toyota Corolla suomessa... keski-lännen punaniskoilla saattaakin mennä vielä jokunen vuosi ennen kuin alla on rivinelonen... Obamalla riittää hommia.

Keskellä; Kulttuurikärpänen Forsman Route66 -museon edustalla... ja yes, museokierroksen tehneenä.... :)

Toiseksi alin; Esa vinossa vai vesitorni vinossa vai molemmat vinossa vai ei kumpikaan vinossa?

Alakuva; Antti, Hannu ja Raimo Texasissa uimassa

+kuva; kenen mahassa museotarra? Oikein veikanneiden kesken arvotaan Route66 -paita kun matka päättynyt... veikkaukset osoitteeseen peter@peterpanbike.fi ... otsikkoon tunnus MAHA... :) ... päivän kaksi lähtökuvaa voipi käyttää apuna.