Päivä10 | Grand Canyon
238km | +22 - +28 | Grand Sol
Rauhallinen aamiainen ja matkaan ysiltä. Taivas on sininen ja tie lähes autio. Ensimmäinen stoppi Cape Imperialilla, toinen Cape Royalilla ja parilla välistopilla pohjoispuolen visitorsenteriin ja sen maisemapaikoille. Cape Imperial on itseasiassa korkein näköalapaikka 466 kilometriä pitkään tai leveään Grand Canyoniin. Imperial on 8804 jalkaa ja 2683 metriä merenpinnan yläpuolella. Moniputkainen hauska tie näköalapaikalta toiselle saa kaipaamaan omaa pyörää Electran astinlautojen kipinöidessä mutkissa. En tiedä kuvittelenko, mutta nyt allani oleva -08 Electra tuntuu toukokuussa ajaamaani -09 mallia letkummalta... runkoa vahvistettu?
HD'n vuosimalleista riippumatta Canyoni jaksaa säväyttää aina uudestaan. Huikopalatauon jälkeen löytyy kolme konepyöräkuljetajaa itseni lisäksi muutaman kilometrin patikkaretkelle; Raimo, Jukka ja Antti lähtevät vaellukselle, jonka aikana joudumme toteamaan että polkupyöräily on vaarallista. Reittimme loppupäässä retkipyöräilijä sujauttaa ohitsemme ja makaa seuraavan mäen alla verissä päin. Otsa verivekillä, aivotärähdys ja ylimpiä kylkiluita poikki.
Kanjonin reunalla löytyy puhelimeen heikko singnaali. Jään naputtamaan muutaman tekstiviestin, otan pulla kahvit ja ajan viimeisten perään Jakob Lakee, joka 45 mailia kanjonin reunasta ilman minkäänlaista singnaalia puhelimeen tai nettiin. Eikun tossut jälkaan ja lenkille... pistää puuskuttamaan loppuiltapäivän lämpö ja korkeus.
---
Yläkuva; Hannu kaartamassa Cape Royaliin johtavalla tiellä.
Toiseksi ylin; Antti, Jukka, Esa, Hannu ja Raimo Angel Windown päällä.
Keskellä; Grand Canyonia
Toiseksi alin; Vaellusryhmäni tauolla... ja niin kuuma ei Raimon mielestä ollut, että toppanahkatakista olisi luovuttu kesken vaelluksen
Alakuva; Metsää palaa joka vuosi Grand Canyonin luonnonpuistossa. Tämä palo toissakesäinen Jakob Laken päässä.
